4. viikko: mielen vallasta vapautuminen

Todellisten tapahtumien ja niistä tekemiemme tulkintojen erottaminen voi olla vaikeaa – vaikka ne voivat olla hyvinkin kaukana toisistaan. Näillä tulkinnoilla on suuri rooli siinä, miltä asiat tuntuvat mielessämme.  Esimerkiksi joku tulkitsee omaksi syyksi sen, että ystävä jättää vastaamatta viesteihin ja toinen taas miettii, että ehkä hän vain on kiireinen juuri nyt ja vastaa sitten myöhemmin.

Mielemme on kuin selostaja, joka tulkitsee kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa omalla tavallaan. Nämä selostukset – ajatukset – eivät läheskään aina ole totta. Niitä värittävät aiemmat kokemukset, erilaiset tottumukset ja uskomukset sekä myös sen hetkinen mielialamme ja mielentilamme. Usein kuitenkin uskomme ajatuksiamme kyseenalaistamatta niitä.

Ajatusvääristymät kuvastavat erilaisia tulkintatapoja. Esimerkiksi mustavalkoinen ajattelu on melko yleinen ajatusvääristymä, joka saa näkemään vain ääripään vaihtoehtoja: joko onnistun täydellisesti tai kaikki on pielessä, joko olen ehdottoman oikeassa tai täysin väärässä, joko toinen ihminen on hyvä tai sitten hän on paha. Ajatusvääristymiä on todella monenlaisia ja ne ovat hyvin automaattisia. Usein vahvojen tunteiden vallassa ajatusvääristymät ottavat tavallista enemmänkin valtaa.

Tehtävä: omat ajatusvääristymäni

Tutki, millaisia ajatusvääristymiä tunnistat itselläsi. On hyvä muistaa, että kaikilla ihmisillä on ajatusvääristymiä, joten vaikka tunnistaisit itselläsi useampiakin, ei se tarkoita, että ajattelisit väärin.

Mieti, miten eri ajatusvääristymät näkyvät omassa elämässäsi? Millaisissa tilanteissa saatat olla erityisen altis ajatusvääristymille? Entä miten voisit koettaa ajatella toisin?

Suodattaminen: huomio kiinnitetään kielteisiin asioihin ja myönteiset puolet unohdetaan.

Mustavalkoinen ajattelu: asiat nähdään ääripäiden kautta joko erittäin huonoina tai erittäin hyvinä. Voi olla vaikea nähdä samassa asiassa sekä hyviä että huonoja puolia.

Yliyleistäminen: yksittäistapausten perusteella tehdään johtopäätelmiä kokonaisuuksista. Koska jotakin tapahtui kerran, niin odotetaan tapahtuvan aina. Tai koska omalla kohdalla jokin on totta, niin oletetaan olevan myös kaikkien muiden kohdalla.

Ajatusten lukeminen: muiden ajatuksista ja tunteista tehdään johtopäätelmiä kysymättä. Uskotaan, että tiedetään, miten muut suhtautuvat asioihin.

Katastrofiajattelu: asioiden oletetaan menevän pieleen pahimmalla mahdollisella tavalla.

Suurentelu: vaikeudet nähdään todellista suurempina.

Henkilökohtaistaminen: muiden reaktioiden ja toiminnan oletetaan kohdistuvan itseen tai johtuvan itsestä.

Ulkoistaminen: asioiden uskotaan johtuvan muista ihmisistä. Omista onnistumisista annetaan kiitos muille tai omat epäonnistumiset laitetaan muiden syyksi. On vaikea nähdä ja uskoa, että itsellä voi olla vaikutusta asioihin.

“Pitäisi”-ajattelu: omaa toimintaa ohjaavat ehdottomat ja jäykät säännöt. Eri tilanteisiin liittyy valmiita oletuksia, miten niissä tulee toimia. Jopa koko elämään saattaa liittyä yksi iso “pitäisi”-tarina.

Tutkijoiden arvioiden mukaan mielemme tuottaa n. 70 000 ajatusta päivässä. Mukana on väistämättä vähän kaikenlaisia ajatuksia: totuudenmukaisia ja virheellisiä, hyödyllisiä ja hyödyttömiä sekä mukavia ja epämukavia. Mukaan mahtuu myös paljon kaikenlaisia huolia, murheita, arvostelevia, pelottavia ja epäileviä ajatuksia, mutta onneksi myös hyviä ideoita sekä viisaita, iloisia ja myönteisiä ajatuksia. Toisin sanoen tunteita ja ajatuksia vilisee mielessäsi päivittäin ja ne vaihtuvat koko ajan.

Osa ajatuksista on lähes huomaamattoman nopeita ja osa taas valtaa tietoisuutemme pitkäksikin aikaa. Salamannopea ajatus voi olla esimerkiksi ”kaunis”, kun näet kauniin kukan kävellessäsi kukkakaupan ohi. Jotkut ajatukset voivat olla pinttyneempiä ja palata mieleen uudestaan ja uudestaan. Tällaisia ovat usein itseä kritisoivat ajatukset, ns. kielteiset uskomukset itsestä.

Kun elämä järkkyy tai suistuu pois tutuilta raiteilta, ajatukset saattavat vallata mielen vielä tavallistakin voimakkaammin. Sitä saattaa uppoutua ajatusten sisältöön ja jäädä jumiin murehtimiseen. Tai ehkä alkaa taistella ajatuksia vastaan tukahduttamalla, järkeilemällä tai välttelemällä niitä. Omien ajatusten seurauksena saattaa alkaa kokea syyllisyyttä, häpeää, pelkoa tai jotakin muuta vaikeaa tunnetta. Vastaavasti saatamme ajatella jotain maailmalla tapahtuvaa kauheutta, jolloin mieleemme nousee huoliajatuksia, jotka puolestaan herättävät pelon tunteita. Näin meidän on mahdollista kokea uhkaa asioista, jotka eivät tapahdu meille tässä ja nyt.

Ajatukset itsessään eivät ole vaarallisia eivätkä ne aiheuta ongelmia – olivatpa ne kuinka epämiellyttäviä tahansa. Ongelmia tulee siitä, jos ajatukset kietovat verkkoonsa, jos niihin jää jumiin ja jos ne ottaa aina todesta. Tällöin niihin on vaikea suhtautua vain ajatuksina – mielen sisältöinä, joita aivot tuottavat jatkuvalla syötöllä.

Vaikka onkin hyvin tavallista ja inhimillistä uskoa omiin ajatuksiin, se ei välttämättä tee aina hyvää. Esimerkiksi mieli saattaa uskotella meille, että olemme huonoja ja kelvottomia, mikä oikeasti tekee vielä huonomman olon. Unohdamme, että me emme ole mielemme kertomien tarinoiden summa (eli kaikki päässä pyörivät ajatukset) vaan meillä on ajatuksia – olemme omien ajatustemme (mielen kertomien tarinoiden) tuottajia. Myöskään meidän elämämme ei riipu ajatuksistamme, vaikka usein ne ohjaavatkin toimintaamme. Seuraamme mielemme neuvoja, vaikka ne olisivat huonoja. Reagoimme ajatuksiin vahvoin tuntein, toimimalla suoraan niiden mukaan sekä ratkomme ongelmia, jotka eivät ole vielä olemassa muualla kuin oman mielemme sisällä. Varsinkin silloin, kun olemme ahdistuneita tai alakuloisia, mielemme tuottaa liioittelevia, mustavalkoisia tai yksipuolisia ajatuksia. Pystymme kaikki kuvittelemaan asioita, jotka eivät ole tosia eivätkä tapahdu juuri nyt, ja ahdistumaan tai masentumaan niistä entistä enemmän.

Tämän viikon tavoitteena on harjoitella huomaamaan, että ajatuksia ei tarvitse aina ottaa vakavasti, ne eivät ole tosiasioita, niitä tarvitse kontrolloida eikä niihin aina tarvitse reagoida.  Aivan kuten tietoisuustaidot, myös taito ottaa etäisyyttä ajatuksiin kehittyy harjoittelun myötä. Harjoitellessasi muista, että sinun ei tarvitse analysoida, pitääkö ajatus paikkansa vai ei. Riittää, että arvioit, onko ajatus itsellesi hyödyllinen – samoin kuin arvioisit jonkun muun antamaa neuvoa.

Outo pikkumies

Ku­vit­te­le, että outo pik­ku­mies is­tui­si ol­ka­pääl­lä­si, seu­rai­si si­nua kaik­kial­le ja an­tai­si si­nul­le ta­lou­del­li­sia neu­vo­ja. En­tä­pä jos suu­rin osa neu­vois­ta, joi­ta pik­ku­mie­hel­tä sait, joh­tai­si­vat­kin ka­ta­stro­fiin? Oli­sit si­joit­ta­nut pal­jon ra­haa si­ten kuin hän neu­voi ja yh­täk­kiä me­net­täi­sit kai­ken. Joka ker­ta hä­nel­lä on uusi se­li­tys epä­on­nis­tu­mi­seen. Mi­hin luot­tai­sit – pik­ku­mie­heen vai omaan ko­ke­muk­see­si? Käy­mäs­sä­si tais­te­lus­sa mie­le­si on kuin tuo pik­ku­mies, joka is­tuu ol­ka­pääl­lä­si ja jota si­nun on vai­kea saa­da hä­tis­tel­tyä pois. Aina uusi se­li­tys, mut­ta huo­no­ja tu­lok­sia. Mi­hin luo­tat, mie­lee­si vai ko­ke­muk­see­si?

Talo

Olet kuin talo, täynnä huonekaluja. Huonekalut eivät ole, eivätkä voi koskaan olla, yhtä kuin talo. Huonekalut ovat talon sisältö. Talo ainoastaan pitää sisällään huonekaluja ja on se paikka, jossa huonekalut voivat olla huonekaluja. Se, pidetäänkö huonekaluja hyvinä vai huonoina, ei kerro mitään talon arvosta. Sinä olet talo, mutta et huonekalut.  Ajatuksesi ja tunteesi ovat huonekalut. Samoin kuin huonekalut eivät ole talo, ajatuksesi ja tunteesi eivät ole sinä. Ne ovat kokemuksia, joita sinulla on, samoin kuin huonekalut.

Samalla tavalla kuin talo on huonekalujen paikka, me olemme omien ajatustemme paikka. Meillä on ajatuksia, mutta me emme ole yhtä kuin nuo ajatukset.

Harjoitus: minulla on ajatus

Kokeile tarkastella jotakin uskomustasi tai käsitystäsi itsestäsi uudella tavalla. Jos esimerkiksi koet olevasi epäonnistunut, sano itsellesi: “minulla on ajatus, että olen epäonnistunut”. Kiinnitä tietoisesti huomiota tuohon lauseeseen ja siihen, mitä se sinussa herättää. Sano tämän jälkeen itsellesi: “Huomaan, että minulla on ajatus, että olen epäonnistunut.”

Omien ajatusten, tunteiden ja kehon tuntemusten havainnoiminen ja tietoinen tarkkaileminen mahdollisimman neutraalisti auttaa saamaan niihin hieman etäisyyttä tai tekemään niille tilaa. Tällöin vaikeatkin kokemukset, kuten epäonnistuneisuuden tunne tai ajatus että on epäonnistunut, menettävät hieman valtaansa ja voimaansa. Voi olla, että ottaa aikaa ja harjoittelua ennen kuin itse alkaa huomata muutosta. On hyvä kuitenkin muistaa, että tavoite ei ole päästä kokonaan eroon tällaisista vaikeista tunteista ja ajatuksista. Todennäköisesti runsaankin harjoittelun avulla ajatus “olen epäonnistunut” pulpahtaa mieleen, mutta se ei enää valtaa niin paljon tilaa tai saa oloa niin huonoksi.

Monet ajatukset saattavat olla ikivanhoja. Mukanamme elämän läpi kulkee tällaisia “ajatusmatkustajia”, jotka ovat ehkä hypänneet kyytiimme jo lapsuudessa tai nuoruudessa. Se, miten meille on puhuttu tuolloin, miten olemme kuulleet muiden puhuvan meistä, millaisia kokemuksia meillä on ollut ja miten olemme niitä silloin tulkinneet, vaikuttaa siihen, millaisia ajatuksia mielessämme yhä elää.

Harjoitus: matkustajat bussissa

Ku­vit­te­le ole­va­si bus­sin­kul­jet­ta­ja. Mat­kan var­rel­la kyy­tii­si tulee ilkeitä mat­kus­ta­jia, jot­ka huutelevat käskyjä, ilkeitä kommentteja, ohjeistavat sinua ja yrit­tä­vät saa­da si­nut muut­ta­maan suun­taa­si. He ha­lua­vat si­nun aja­van eri reit­tiä kuin min­kä olet itse va­lin­nut. Yri­tät hää­tää heidät pois bus­sis­ta, mut­ta he ei­vät suos­tu läh­te­mään. Sen si­jaan he muut­tu­vat en­tis­tä ko­va­ää­ni­sem­mik­si ja yrit­tä­vät saa­da si­nut tot­te­le­maan oh­jei­taan. Huo­maat, että et saa häädettyä ilkeitä matkustajia pois bussistasi, jo­ten si­nul­le jää kak­si vaih­toeh­toa. Voit joko to­tel­la mat­kus­ta­jia­ ja muut­taa reit­tiä­si tai py­syä va­lit­se­mal­la­si rei­til­lä ja an­taa ilkeiden matkustajien huu­del­la kommentte­jaan. Jos vain jat­kat bus­sin kul­jet­ta­mis­ta va­lit­se­maa­si suun­taan, en­nem­min tai myö­hem­min ilkeät ­mat­kus­ta­ja­t huomaavat, et­tei­vät he voi har­haut­taa si­nua rei­til­tä­si vaik­ka kuin­ka yrit­täi­si­vät.

Aja­tuk­se­si ja tun­tee­si ovat ta­val­laan täl­lai­sia ilkeitä ­mat­kus­ta­jia, jot­ka ovat tulleet kyy­tii­si mat­kan var­rel­la. Ne saat­ta­vat huu­del­la si­nul­le tylsiä kom­ment­te­ja, ku­ten “Et koskaan onnistu”, “Olet lihava ja ruma” tai “Tilanteesi ei tule koskaan muuttumaan”, ja vaa­ti­vat si­nua seu­raa­maan oh­jei­taan. Kos­ka et voi hää­tää noi­ta mat­kus­ta­jia kyy­dis­tä­si etkä pääs­tä eroon aja­tuk­sis­ta­si, si­nun on teh­tä­vä va­lin­ta. An­nat­ko nii­den oh­jail­la elä­mää­si vai va­lit­set­ko itse ar­vo­je­si mu­kai­sen suun­nan, mi­hin elä­mä­si bus­sia kul­je­tat?

On hyvä erottaa elämänhallinta tunteiden ja ajatusten kontrolloimisesta. Elämässä on asioita, joita voi hallita ja joihin on hyväkin pyrkiä vaikuttamaan. Jos ei pidä pesäpallosta, voi pelata tennistä sen sijaan. Työpaikan tai koulutuksen valitseminen, itselle tärkeiden asioiden tekeminen tai asuinpaikan vaihtaminen ovat asioita, joilla voi viedä elämää haluamaansa suuntaan. Myös arkisia toimintoja voi valita: mitä syö, mihin aikaan menee nukkumaan, milloin vastaa puhelimeen ja mihin tapahtumiin osallistuu.

Monia on ehkä lapsesta asti opetettu kontrolloimaan ja välttelemään epämiellyttäviltä tuntuvia asioita sekä tilanteita, eikä ole mikään ihme, että yritämme tehdä niin vielä aikuisinakin. Omien ajatusten ja tunteiden kontrolloiminen ei kuitenkaan ole mahdollista. Ihminen ei pysty valitsemaan vain iloisia ajatuksia ja miellyttäviä tunteita itselleen. Kaikilla ihmiset kokevat väistämättä jossakin vaiheessa elämää epämieluisia tunteita ja aivot tuottavat myös ikäviä ajatuksia. Ihmismieli on kehittynyt sellaiseksi.

Silti on tavallista pyrkiä työntämään mielestä pois kaikki negatiiviset ajatukset turvautumalla erilaisiin keinoihin: joku alkaa urheilla joka päivä tai haalii kalenterin täyteen, toinen nukkuu kellon ympäri ja kolmas turvautuu syömiseen tai alkoholiin. Lyhyellä aikavälillä nämä keinot usein auttavat, mutta pitkällä tähtäimellä usein huomaamme, että samat ongelmalliset ajatukset palaavat mieleemme. Lisäksi nämä keinot voivat aiheuttaa lisää ongelmia.

Emme voi valita tai kontrolloida tunteita tai ajatuksia, sillä ne vain tulevat, menevät ja muuttuvat koko ajan. Emme myöskään voi poistaa tapahtuneita vastoinkäymisiä tai niihin liittyviä reaktioitamme. Emme voi kontrolloida toisten ihmisten tunteita, ajatuksia tai toimintaa, vaikka voimmekin koettaa vaikuttaa heihin toiminnallamme. Elämä, omat kokemuksemme ja muut ihmiset ovat siis väistämättä hallitsemattomia – ja niin ovat ajatuksemme ja tunteemmekin.

Jos tunteita tai ajatuksia pyrkii jatkuvasti muuttamaan ja kontrolloimaan, usein ne vain voimistuvat mielen sopukoissa. Ajatuksia ja tunteita tulee ja menee, aivan kuten säätilat vaihtelevat taivaalla. On tär­ke­ää oppia havainnoimaan sekä tunnistamaan omia tun­ne­ti­lo­ja sekä ajatuksia, jotka niitä herättävät. Muistatko vielä viime viikon tarkkailijaharjoituksen?

Taivas ja sää
Ajat­te­le it­seä­si tai­vaa­na. Aja­tuk­se­si ja tun­tee­si ovat kuin sää. Sää muut­tuu ali­no­maa, mut­ta vaik­ka sää oli­si kuin­ka myrs­kyi­sä ta­han­sa, se ei voi va­hin­goit­taa tai­vas­ta mil­lään lail­la. Pa­him­mat­kaan uk­kos­myrs­kyt tai rank­ka­sa­teet ei­vät ai­heu­ta sil­le har­mia. Oli sää kuin­ka huo­no ta­han­sa, tai­vaal­la on sil­le aina ti­laa, ja en­nem­min tai myö­hem­min sää aina muut­tuu.

Mitä voi­sit teh­dä hel­pot­taak­se­si oloa­si sil­loin, kun huomaat mie­le­si täyt­ty­vän myrs­ky­pil­vil­lä?

Mieli ja siellä pyörivät ajatukset laukkaavat paljon nopeammin kuin pystymme puhumaan. Tämän vuoksi on hyvä tulla tietoiseksi siitä, millaisella kiitoradalla mieli minäkin hetkenä viilettää. Ajatuksissasi pystyt olemaan ulkomailla, vaikka todellisuudessa istuisit kotisohvalla. Niin miellyttävät kuin epämiellyttävätkin kokemukset ovat inhimillinen osa elämää, eikä mitään niistä tarvitse mitätöidä. Ainoastaan liiallinen jumiutuminen niihin, eli ajatuksiin ja tunteisiin kiinni jääminen aiheuttaa ongelmia. Kun mielessämme pyörii jatkuva negatiivisten ajatusten kehä, sitä on toisinaan vaikea pysäyttää. Ajatukset myös ruokkivat tunteita ja toisin päin, mikä on omiaan vahvistamaan esimerkiksi pään sisällä olevien, itseä kritisoivien ajatusten todentuntuisuutta.

Vedessä uivat kalat
Ka­lat ui­vat ve­des­sä luon­nos­taan. Ne ei­vät ”tie­dä” ole­van­sa ve­den alla, ne vain ui­vat. Ih­mi­sen ajat­te­lu on sa­man­kal­tais­ta. Aja­tuk­set ovat mei­dän ve­tem­me, emmekä me ”tiedä”, että elämme usein ajatustemme mukaan. Olem­me toisinaan niin sy­väl­lä ajatuksissamme, että hä­din tus­kin ta­juam­me nii­den ole­van ole­mas­sa. Ui­mi­nen aja­tuk­sis­sam­me on meil­le luon­tais­ta. Et voi ot­taa ka­laa ve­des­tä ja odot­taa sen elä­vän kuin kala. Mut­ta mitä ta­pah­tui­si, jos kala tu­li­si tie­toi­sek­si ve­des­tä?

Mil­lai­sis­sa ti­lan­teis­sa sinä huo­maat ole­va­si sy­väl­lä omis­sa aja­tuk­sis­sa­si?

Oletko jo huomannut, että mielesi on ikään kuin jatkuvalla toistolla soiva top 100 -soittolista, jonka samat kappaleet soivat aina uudelleen ja uudelleen? Osa kappaleista on vieläpä sellaisia, jotka jäävät soimaan pidemmäksi aikaa ja huomaamattasi kuuntelet samoja kappaleita niin kauan, että alat elämään niiden sanojen mukaan pääsi sisällä – kiinnittyneenä huoliajatuksiin tai menneiden murehtimiseen.

Ajatuksesi saattavat kertoa sinulle, mitä sinun pitäisi tehdä, missä sinun pitäisi olla, millainen ihminen sinun pitäisi olla ja mitä huomenna saattaa tapahtua. Saatat murehtia, riittävätkö rahasi, jaksatko töissä tai saatko uutta työpaikkaa. Mielesi voi myös kertoa sinulle jonkun tilanteen olevan niin pelottava tai ahdistava, että jätät menemättä sinne kokonaan. Vastaavasti mielesi voi luoda uhkakuvia siitä, mitä kenties tapahtuisi, jos tekisit jonkun asian. Tämä kaikki kapeuttaa pitkään jatkuessa elämääsi, jos jätät menemättä paikkoihin ja tekemättä asioita, jotka aikaansaavat perhosia vatsaasi. Ainoa keino päästä elämässä eteenpäin sekä tehdä siitä mielekästä, on harjoitella uudenlaisia tapoja käsitellä omia tunteita sekä ajatuksia ja suhtautua niihin eri tavoin.

Ensimmäinen askel uuden näkökulman ottamiseen on ainoastaan pistää merkille päässäsi soiva soittolista. Sen kappaleet kertovat, kuinka näemme maailman, mitä haluamme tehdä, mikä on mielestämme oikein ja mikä väärin. Tuo soittolista on voinut myös muovaantua korostamaan muuttuneen elämäntilanteen aiheuttamia tuntemuksia. Soittaako se vain epämieluisia kappaleita? Sulje silmäsi ja kuuntele hetki sitä, mitä mielesi haluaa sinulle kertoa juuri nyt… Älä mieti, ovatko nuo kappaleet hyviä vai huonoja, ainoastaan huomaa ne. Muistatko viime viikon tietoisuustaitoharjoitukset, joiden avulla sinun oli mahdollista pysähtyä tarkkailemaan, mitä mielessäsi siinä hetkessä liikkui ja keskittyä arkiaskareisiin? Voit hyödyntää niitä tässäkin kohtaa.

Sinun ei tarvitse toimia tunteidesi ohjaamana eikä yrittää päästä eroon epämiellyttävistä tunteista. Erilaiset tapahtumat ja kokemukset elämässä herättävät meissä aina erilaisia tunteita sekä ajatuksia, mihin ei voi itse vaikuttaa. Sen sijaan kannattaa vaikuttaa siihen, miten toimit heränneistä tunteista ja ajatuksista huolimatta. Jäätkö tuleen makaamaan vai hyväksytkö asiat, joille et voi itse tehdä mitään ja suuntaat energiasi itsellesi tärkeiden asioiden tekemiseen?

Seuraavan ker­ran, kun huo­maat jumiutuneesi johonkin ahdistavaan ajatukseen tai huomaat mielessäsi pyörivän pelkästään itseäsi kritisoivia tai muuten negatiivisia ajatuksia, sano hil­jaa (tai kovaan ääneen) itsellesi: “Kuka tääl­lä oi­kein päät­tää, minä vai mie­le­ni selostaja?” Muis­ta aina, että si­nul­la on val­ta teh­dä toi­sin kuin mie­le­si si­nul­le ker­too. Kun emme halua ajatella jotain asiaa ja pyrimme työntämään sen mielestämme, tulemme ajatelleeksi sitä yhä enemmän.

Kuinka sit­ten voisi toi­mia, kun ar­jes­sa eteemme tulee väistämättä ti­lan­tei­ta, jois­sa koem­me epä­miel­lyt­tä­viä aja­tuk­sia ja tun­tei­ta? Mielestä pois työntämisen si­jaan mei­dän on kohdattava epä­miel­lyt­tä­vät tun­teet ja aja­tuk­set – ikään kuin toi­vot­taa ne ter­ve­tul­leik­si – ja ha­vain­noi­da nii­tä sel­lai­si­naan: ”Huo­maan, että mi­nul­la on aja­tus, että…”. Tällaisen lähestymistavan harjoittelu mahdollistaa kaikkien ajatusten ja tunteiden kohtaamisen sekä niistä irti päästämisen. Sinulla saattaa olla hyvin todelliseltakin tuntuva ajatus siitä, ettet tule selviämään kohtaamastasi äkillisestä elämänmuutoksesta. Kokeile sanoittaa se uudella tavalla, jonka jälkeen voit vielä kiittää mieltäsi kyseisestä ajatuksesta. ”Kiitos mieleni tästä ajatuksesta, vaikkei se olekaan totta. Minä tulen selviämään”.  Tällä tavoin on mahdollista myös lisätä itsemyötätuntoa.