4. Ajattelu ja havaitseminen
Tunteet vaikuttavat aivan kaikilla ihmisillä siihen, miten asioita tulkitaan ja millaisia asioita ympäristöstä tai itsestä havainnoidaan. Koska tunne-elämän epävakauteen liittyy niin voimakasta tunteiden vaihtelua, on myös vaikutus ajatteluun ja aistitoimintoihin on merkittävä. Oppimalla tunnesäätelyä sekä tietoisuustaitoja omaan ajatteluun ja havainnointiin on mahdollista vaikuttaa.
Tunne-elämän epävakauteen liittyy erilaisia ajattelun ja havaitsemisen häiriötä. Ne kestävät tyypillisesti muutamista minuuteista muutamiin tunteihin. Ajattelun ja havaitsemisen häiriöitä ovat mm. dissosiaatio, mustavalkoajattelu sekä epäluuloisuus. Riittävän huomion ja huolenpidon myötä näihin oireisiin on mahdollista saada helpotusta.
Videolla kerrotaan lisää siitä, miten tunne-elämän epävakaus voi vaikuttaa ajatteluun ja havaitsemiseen.
Ajattelu ja havaitseminen
Dissosiatiivinen oireilu tarkoittaa, että ajatukset, tunteet, toiminta, muistot ja identiteetti eivät yhdisty yhdeksi kokonaisuudeksi. Lievät dissosiatiiviset oireet ovat hyvin tavallisia: esimerkiksi kun vaipuu omiin ajatuksiin autolla ajaessa, toiminta, havainnointi ja ajattelu lohkoutuvat toisistaan osittain erilleen.
Dissosiatiivisia oireita esiintyy usein unen ja valveen rajamailla, stressitilanteissa, läheisen ihmisen menetyksen yhteydessä, päihteiden vaikutuksen alla ja voimakkaan tunnepitoisen kokemuksen yhteydessä.
Tunne-elämän epävakauteen liittyy melko usein dissosiatiivisia oireita psyykkisen stressin aikana. Käytännössä oireet voivat olla esimerkiksi ajantajun hetkellistä katoamista tai muistiaukkoja, kokemusta ettei ole oma itsensä tai kuin katselisi itseään ulkopuolelta.
Ympäristö tai oman keho voivat tuntua omituisilta ja lyhytkestoisia aistiharhoja voi esiintyä erityisesti hylkäämiskokemusten yhteydessä. Nämä kokemukset voivat tuntua pelottavilta, mutta onneksi dissosiatiivinen oireilu lievittyy hoidon myötä tunne-elämän tasaantuessa.
Tunne-elämän epävakauteen liittyvän mielialojen voimakkaan vaihtelun sekä ihmissuhteissa esiintyvien haasteiden taustalla on yleensä mustavalkoista ajattelua. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset, asiat, esineet tai tilanteet arvioidaan joko täysin hyviksi tai pahoiksi, onnistuneiksi tai epäonnistuneiksi, oikeiksi tai vääriksi.
Mustavalkoinen ajattelu vaikeuttaa tilanteiden tulkintaan sekä altistaa hätiköidyille johtopäätöksille. Mieli luokittelee ja arvottaa tilanteen hyvinkin nopeasti, eikä osaa huomioida sitä, että asioihin liittyy monia erilaisia puolia ja näkökulmia. Esimerkiksi, jos joku ihminen tekee jotain väärin, hänet nähdään heti kokonaan pahana tai huonona ihmisenä sen sijaan, että huomioitaisiin kaikkien ihmisten tekevän joskus virheitä.
Tunne-elämän epävakauteen voi liittyä voimakkaiden tunnetilojen ja psyykkisen stressin aikana epäluuloisuutta ja epäluottamusta muita kohtaan. Vihamielisiä ja pahantahtoisia aikeita saatetaan nähdä auttamaankin pyrkivässä toiminnassa. Voi herätä kokemusta, että muut suhtautuvat vihamielisesti, seuraavat tai vainoavat itseä ja tämä voi näkyä mm. vaikeutena luottaa hoitaviiin henkilöihin.
Tunne-elämän epävakauteen liittyy tarkkaavuuden, keskittymisen ja muistin haasteita samoin kuin moniin muihinkin psyykkisiin vaikeuksiin. Nämä kognitiiviset haasteet ilmenevät jo lapsuudessa ja nuoruudessa ja ne voivat näkyä esimerkiksi hitaana oppimisena.
Tunteet vaikuttavat muistiin: voimakkaat tunnekokemukset jättävät mieleen vahvan ja yksityiskohtaisen muistijäljen. Tunne-elämän epävakaudessa korostuvat kielteiset tunteet, joten vahvimmat muistotkin voivat olla ikävästi sävyttyneitä. Voimakkaan tunteen ollessa päällä myös tarkkaavaisuus kapeutuu ja ympäristöstä ei välttämättä huomata muita asioita kuin tunteen kohde.
Muistilla on erityinen rooli identiteetin rakentumisessa ja ilman muistia käsitys maailmasta ja itsestä olisi vain jäsentymätöntä havaintojen virtaa. Kun muistot rakentuvat pitkällä aikavälillä pelon, ahdistuksen tai muiden vaikeiden tunteiden ympärille myös käsitys itsestä, muista ihmisistä ja maailmasta voi muotoutua hyvin pelottavaksi, epäluotettavaksi tai pahaksi.
Toisaalta tunteiden nopean ailahtelun vuoksi myös mielikuvat ja muistot voivat rakentua ristiriitaisiksi ja epäjohdonmukaisiksi.
Omaan ajatteluun ja havainnointiin on mahdollista vaikuttaa. Tietoisuuden tai tarkkaavaisuuden voi “kohdentaa” kuin taskulampun valaisemaan niitä asioita, jotka haluaa huomata. Kyky tällaiseen kohdentamiseen on olemassa kaikissa ihmisissä mutta toisilla se vaatii enemmän harjoittelua.
Tietoisuustaitojen avulla voi oppia omasta ajattelustaan ja havainnoinnistaan, suhtautumaan omaan kokemukseen uudella tavalla ja käyttämään tätä “mielen taskulamppua” joustavasti.
Tietoisuustaitojen avulla kehitetään kykyä tietoiseen läsnäoloon. Tämä tarkoittaa aivan erityistä tapaa olla läsnä, jossa on täysin keskittynyt nykyhetkeen huomaten ja hyväksyen omat tunteensa, ajatuksensa ja kehotuntemuksensa.
Kun on tietoisesti läsnä, omat kokemukset voi huomata hetkellisinä, hyväksyttävinä, kiinnostavina ja inhimillisinä. Kaikki kokemukset voi kokea sellaisina kuin ne ovat – ei sellaisina kuin stressaantuneet tai pelokkaat ajatukset sanovat niiden olevan.
Videolla kerrotaan lisää tietoisuustaidoista.
Tietoisuustaidot
Testaa, oletko tietoisesti läsnä juuri nyt
Huomaatko, millaisia ääniä ympärilläsi kuuluu?
Huomaatko, mitä kaikkia värejä ja muotoja näet ympärilläsi?
Huomaatko, miltä kehossasi tuntuu tällä hetkellä?
Huomaatko, mitä ajatuksia mieleesi nousee juuri nyt?
Pystytkö huomaamaan nämä asiat tuomitsematta ja arvottamatta? Saavatko havainnot, kehon tunteet ja ajatukset olla mielessäsi juuri sellaisia kuin ne ovat?
Tietoisuustaitojen avulla etäisyyttä omaan kokemukseen
Tietoisuustaidot auttavat tyynnyttämään mielen myrskyjä – tai oikeastaan ottamaan hieman etäisyyttä mielen myrskyihin. Ikään kuin päästään pois myrskyn silmästä katsomaan salamoita, sadetta ja tuulenpuuskia vähän kauempaa. Näin voi oppia huomaamaan, että ei olekaan yhtä kuin omat tunteet ja ajatukset vaan että tunteet ja ajatukset tulevat ja menevät, mutta minuus ja itseys pysyy.
Tällainen etäisyyden ottaminen omiin tunteisiin ja ajatuksiin on hyödyllinen taito. Erityisesti tunne-elämän epävakaudessa, jossa tunteet ovat todella voimakkaita ja niiden vaikutus on iso, tietoisuustaitojen harjoitteleminen voi lisätä merkittävästi hyvinvointia. Pienen etäisyyden päästä tunteet eivät ehkä olekaan niin musertavia tai pelottavia.
Etäisyyden ottaminen ei tarkoita tunteiden välttämistä
Päinvastoin tietoisuustaitojen tarkoitus on hyväksyä kaikki tunteet ja tehdä tilaa kaikille tunteille. Kaikki tunteet voi tuntea, kaikki tunteet ovat sallittuja. Mutta samalla tunteet pyritään näkemään “vain” tunteina sen sijaan, että ne nähtäisiin faktoina.
Ajatukset ja tunteet ovat todellisia mutta eivät faktoja
Tunne-elämän epävakauteen voi liittyä taipumusta joko mitätöidä omia tunteita tai tulkita omat tunteet tosiasioina. Tunteiden mitätöinti voi tarkoittaa sitä, että omat tunteet näkee vääränlaisina tai että niitä ei ota lainkaan huomioon omassa päätöksenteossa.
Tunteiden ottaminen tosiasioina taas voi olla esimerkiksi sitä, että kun on vihainen jollekulle, tämän henkilön kokee ja näkee raivostuttavana ja pahana. Tai kun tuntee pettymystä epäonnistumisen jälkeen, itsensä näkee täysin huonona ja epäonnistuneena ihmisenä.
Kaikki ajatukset ja tunteet ovat todellisia ja kaikenlaisia ajatuksia ja tunteita saa olla. Tuomitsevien ajatusten ottaminen totuutena ja tunteiden ottaminen tilanteita kuvaavina faktoina voi kuitenkin saada aikaan todella kurjan olon.
Tietoisuustaitoja harjoittelemalla voi oppia erottamaan, mikä on objektiivisesti totta ja mikä on oman mielen tekemää tulkintaa. Samalla voi oppia suhtautumaan kaikkiin omiin tunteisiin myötätuntoisesti ja hyväksyen.
Tietoista läsnäoloa voi harjoitella milloin ja missä vain
Tietoinen läsnäolo on nykyhetken hyväksyvää havainnointia ilman arvostelua. Se on toteamista, että ”asiat ovat nyt tällä tavalla ja se on okei”. Se on ennen kaikkea asioiden huomaamista. Tietoisuustaitoja harjoitellessa kiinnitetään huomiota kaikkiin mieleen nouseviin ajatuksiin, herääviin tunteisiin sekä kehossa ilmeneviin aistimuksiin. Keskeistä harjoittelussa on, ettei niitä tuomitse, arvostele tai yritä muuttaa.
Minkä tahansa tekemisen voi tehdä tietoisesti. Tietoinen läsnäolo ei olekaan varsinaisesti mitään, mitä tehdään erikseen, vaan se on olemisen ja kokemisen tapa. Toisaalta se on kuin lihasvoima tai tasapaino – kyky, jota voi kehittää harjoittelemalla aktiivisesti ja jossa ei voi koskaan tulla valmiiksi.