6. viikko: avoimuus hetkelle

Ennen kuin siirryt uuteen teemaan, ota hetki pohtiaksesi viime viikon teemaa ja kokemuksiasi harjoituksista. 

Millaista tietoisen liikkeen harjoitteleminen oli? Millaisia kehollisia tuntemuksia huomasit harjoitusten aikana? Entä millaisia aistimuksia, ajatuksia ja tunteita huomasit? 

Entä miltä kävelymeditaatio ja tietoinen käveleminen arjessa tuntui? Miten voisit muistaa tietoisuuden keskittämisen askelten ottamiseen mahdollisimman usein? Kirjoita ajatuksiasi muistiin. 

Voit seuraavaksi siirtyä tämän viikon teemojen pariin. Sitä ennen, tee vielä tuttu kolmen minuutin meditaatio. 

Elämänkokemuksemme, tunteemme ja tulkintamme vaikuttavat jatkuvasti siihen, miten näemme ja koemme eri tilanteet. Emme kuitenkaan välttämättä huomaa tekevämme tulkintoja, vaan otamme automaattisesti totena sen, miten mielemme kertoo asioiden olevan.

Yksi tietoisen läsnäolon harjoittelun tavoitteita on oppia kiinnittämään huomiota asioihin sellaisina kuin ne todella ovat – ei sellaisina kuin mielemme kertoo niiden olevan. Voisi sanoa, että harjoittelemme suhtautumaan asioihin kuin aloittelija: kuin katsoisimme maailmaa ilman ennakko-oletuksia. Videolla kerrotaan lisää aloittelijan mielestä.

Pohdi: millaisia asioita tai tilanteita sinun voisi olla hyvä lähestyä aloittelijan mielellä?  

Kun omaksumme aloittelijan mielen, mikä tahansa asia tai tilanne voi olla kiinnostava sen sijaan, että ennakkokäsityksemme määrittäisi suhtautumisemme. Tästä voi olla hyötyä myös vaikeiden kokemusten kohdalla: olemme ehkä oppineet kasvatuksen ja ympäröivän kulttuurin ansiosta ajattelemaan, että on aivan kamalaa, jos tunnemme olomme huonoksi. Tällainen suhtautumistapa päästää vallalle mielemme autopilotin, joka pyrkii keinolla millä hyvänsä eroon tästä kamalasta kokemuksesta. 

Mitä jos pystyisimme suhtautumaan vaikeaankin oloon, ikäviin kokemuksiin, huoliin ja murheisiin aloittelijan mielellä? Miltä se voisi näyttää? Mitä voisimme silloin oppia?  

Aloittelijan tavoin suhtautuminen ei poista kipua, surua tai muita vaikeita kokemuksia. Ne tuntuvat pahalta, vaikka kuinka koettaisimme tarkastella niitä uteliaasti. Mutta aloittelijan mieli auttaa lähestymään näitä kokemuksia sen sijaan, että mielemme pyrkisi huomaamattamme niistä eroon. Tällainen suhtautuminen voi auttaa kuulemaan, mitä kerrottavaa tunteilla on, mistä tarpeista kehon tuntemukset viestivät ja millaista lohtua tai turvaa kaipaamme. 

Yksinkertaisimmillaan aloittelijan mieltä voi herätellä harjoittelemalla pysähtymään pienien asioiden äärelle ja ihmettelemällä. Milloin olet viimeksi tutkinut jotakin mielestäsi kiinnostavaa hartaasti ja uppoutuen?  

Kokeile seuraavaksi hyvin tutun asian tarkastelemista aloittelijan mielellä.

Käden tietoinen tarkastelu

Pohdi: miltä harjoituksen tekeminen tuntui? Huomasitko kätesi jotenkin eri tavalla kuin yleensä? Miten? 

Harjoitus: Ensimmäisessä vaiheessa laita ajastimeen 3 minuuttia aikaa. 3 minuutin ajan kirjoita ylös kaikki ajatukset, jotka huomaat mielessäsi. Tee ensimmäinen vaihe nyt. Toisessa vaiheessa lue läpi kirjoittamasi ajatukset ja arvioi, kuinka tosi ajatus mielestäsi on. Voit tehdä arvion asteikolla 1-5 (1= ei yhtään totta, 5 = täysin totta). 

Voi olla, että tässä hetkessä mieleesi ei tullut ajatuksia, joiden totuusarvo olisi pieni. Usein näin kuitenkin on erityisesti silloin, kun olemme voimakkaan tunteen vallassa. Tunteet estävät mieltämme ajattelemasta rationaalisesti ja värittävät ajatuksia. Esimerkiksi surullisena saattaa ajatella, että “olen aina yksin”, vaikka elämässä olisikin merkityksellisiä ihmissuhteita. Pettyneenä ajatus “en onnistu ikinä” voi tuntua täysin todelta, vaikka todellisuudessa elämässä olisikin ollut useita onnistumisia.  

Onkin tärkeää muistaa ja tiedostaa, että ajatukset eivät ole faktoja. Ihan kaikilla ihmisillä on sekä tosia että epätosia ajatuksia ja on erittäin hyödyllinen taito tarkastella, miten masennus värittää omia ajatuksia ja ottaa näihin ajatuksiin pieni etäisyys.