6. Tunne-elämän epävakauden kehittyminen
Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus kehittyy pitkän ajan kuluessa. Epävakauden kehittymistä ei voida selittää millään yksittäisellä kokemuksella tai yksilön ominaisuudella. Ajatellaan, että on erilaisia altistavia tekijöitä - siis asioita, jotka lisäävät todennäköisyyttä tunne-elämän epävakauden kehittymiselle.
Aikanaan ajateltiin, että ihmiset syntyvät maailmaan tyhjinä tauluina. Nykyään tiedetään, että jo vastasyntyneillä on erilaisia synnynnäisiä taipumuksia ja ominaisuuksia. Ne vaikuttavat siihen, miten koemme ympäröivän maailman, vuorovaikutuksen, miten käyttäydymme ja miten muut ihmiset suhtautuvat meihin.
Tunne-elämän epävakauden kehittymistä kuvataan biososiaalisella mallilla. Mallin mukaan tunnesäätelyn taidot jäävät vajavaisiksi, kun synnynnäisesti tunneherkkä lapsi kasvaa ympäristössä, jossa hän ei syystä tai toisesta opi tarpeellisia tunnetaitoja pärjätäkseen herkkyytensä kanssa.
Videolla kerrotaan lisää siitä, miten tunne-elämän epävakaus kehittyy.
Tunne-elämän epävakauden kehittyminen
Temperamentti tarkoittaa synnynnäisiä, perinnöllisiä valmiuksiamme, taipumuksiamme ja reaktiotyylejämme. Nämä ominaisuudet ovat suhteellisen pysyviä ja ne muodostavat pohjan personallisuuden kehittymiselle.
Tunne-elämän epävakauteen liittyvät temperamenttipiirteistä negatiivinen emotionaalisuus (taipumus kokea voimakkaita negatiivisia tunteita) sekä matala itseohjautuvuus. Tutkimusten mukaan tunne-elämän epävakaudelle altistavat myös miehillä elämyshakuisuus ja naisilla turvallisuushakuisuus.
Biologinen haavoittuvuus tarkoittaa sitä, että temperamentissa on emotionaalista herkkyyttä ja taipumus kokea voimakkaita negatiivisia tunteita. Tällöin erityisesti negatiiviset tunteet viriävät tavallista herkemmin ja voimakkaampina ja suhteellisen pienikin tapahtuma voi herättää lähes sietämättömiä tunnetiloja. Nämä piirteet näkyvät jo pienillä vauvoilla esim. itkuherkkyytenä.
Mikään temperamentti ei ole itsessään hyvä tai huono. Joskus kuitenkin kasvuympäristö sopii huonosti yhteen lapsen temperamentin kanssa. Esimerkiksi sosiaalisesti hyvin aktiiviset vanhemmat eivät välttämättä ymmärrä sosiaalisesti vetäytyvän lapsen tarpeita. Vanhemmat saattavat sivuuttaa lapsen tarpeen lähestyä tilanteita hitaasti tai nähdä lapsen vetäytyvyyden heikkoutena. Tällöin vanhemmat voivat tahtomattaan suhtautua lapseen tavalla, jonka seurauksena lapsi kokee olevansa vääränlainen.
Kuormittavat elämäntapahtumat myös altistavat tunnesäätelyn ongelmille henkilöitä, joilla on emotionaalisesti herkkä temperamentti. Tällaisia tapahtumia voivat olla mm. ihmissuhdekriisit tai taloudelliset vaikeudet, jotka kyllä vaikuttavat kehen tahansa herättäen ahdistusta ja stressiä mutta joihin emotionaalisesti hyvin herkkä henkilö reagoi erittäin voimakkaasti. Toistuvat voimakkaat negatiiviset tunnekokemukset altistavat esimerkiksi masennukselle.
Lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristö vaikuttaa keskeisesti tunne-elämän epävakauden kehittymiseen. Mitätöivä, epävalidoiva kasvuympäristö tarkoittaa ympäristöä, jossa lapsen tarpeita ei huomioida – usein tahattomasti – tai joka on tätä suoremmin haitallinen tai vaarallinen.
Videolla kerrotaan kuin kasvuympäristö vaikuttaa tunnesäätelytaitojen kehittymiseen.
Kasvuympäristö vaikuttaa tunnesäätelytaitoihin
Erilaisille temperamenteille erilaiset ympäristöt ovat epävalidoivia. Samoin kuin erilaiset eläimet tai kasvit kukoistavat erilaisissa ympäristöissä, koska niillä on erilaisia synnynnäisiä tarpeita, myös ihmiset pärjäävät lapsuudessaan parhaiten silloin, kun ympäristö on omalle temperamentille sopiva. Ihmiset voivat kuitenkin oppia säätelemään tunteitaan ja pärjäämään hyvin monenlaisissa ympäristöissä.
Kasvaessaan ei-validoivassa ympäristössä lapsi ei opi sietämään hankalia tilanteita, sillä hän ei ole saanut riittävällä tavalla tukea hankalien tunteiden säätelemiseen. Voi olla, että hän ei opi tunnistamaan ja nimeämään tunteita eikä luottamaan omiin tunteisiinsa ja tulkintoihinsa tapahtumista.
Jos lapsi kokee, ettei hän tule kuulluksi, hän saattaa oppia turvautumaan äärimmäisyyksiin saadakseen ympäristönsä reagoimaan. Esimerkiksi itsen vahingoittaminen voi tuntua ainoalta keinolta, jolla saa muut ymmärtämään, miten sietämätön olo on. Mikäli kasvuympäristössä asetetaan lapselle saavuttamattomia tavoitteita (esim. ei saa itkeä) ja rankaistaan epäonnistumisista, lapselle voi sisäistyä käsitys itsestä jollain tavalla epäonnistuneena tai huonona. Tällöin voi olla, että hän alkaa itsekin rankaista itseään “epäonnistumisista”.
Kiintymyssuhdemalli on sisäistetty käsitys muista ihmisistä ja ihmissuhteista. Kiintymysmalli syntyy ensimmäisten elinvuosien aikana. Se pysyy varsin samanlaisena läpi elämän ja aikuisuudessa kiintymysmalli aktivoituu elämän siirtymävaiheissa sekä stressaavissa tai traumaattisissa tilanteissa. Yleisin kiintymysmalli on turvallinen. Tunnesäätelyvaikeuksiin liittyy hyvin usein turvaton tai kaoottinen kiintymyssuhde.
Turvallinen kiintymysmalli kehittyy lapselle, joka kokee saavansa turvaa hädän hetkellä. Turvallisesti kiintynyt lapsi uskaltaa tutkia maailmaa, sillä hän tietää voivansa tukeutua vanhempaan tarvittaessa. Aikuisuudessa turvallisesti kiintynyt henkilö pystyy ilmaisemaan tunteitaan stressaavissakin tilanteissa, sillä hän olettaa, että häntä kuunnellaan ja autetaan.
Ristiriitainen turvaton kiintymysmalli voi kehittyä lapselle, joka on kasvanut epäjohdonmukaisessa tunneilmapiirissä. Jos vanhemman reaktiot lapsen tunneilmaisuun ailahtelevat ennustamattomasti ja yllättävästi, lapsi oppii olemaan varuillaan ja pyrkii ennakoimaan aikuisen tunnetiloja. Hän pyrkii käyttäytymään niin, että ei herätä aikuisen negatiivisia reaktioita, ja toisaalta hän saattaa hakea aikuisen huomiota äärimmäisillä tunneilmaisuilla. Aikuisuudessa ristiriitaisesti kiintynyt henkilö usein tarkkailee muiden ihmisten tunnereaktioita ja pyrkii välttelemään konflikteja omien tunteiden kustannuksella.
Välttelevä turvaton kiintymysmalli kehittyy tunneilmaisultaan köyhässä ilmapiirissä. Lapsi oppii välttelemään tunteiden ilmaisua, kun hän sisäistää käsityksen, että hänen tunteillaan ei ole vaikutusta vanhempiin. Aikuisena välttelevästi kiintyneen voi olla vaikea luottaa muihin ihmisiin ja päästää muita ihmisiä lähelleen.
Kaoottinen kiintymyssuhde on voimakkaimmin yhteydessä psyykkiseen oireiluun. Tällainen kiintymysmalli voi kehittyä ympäristössä, joka on hyvin epäjohdonmukainen ja lapsen kannalta haitallinen. Vanhemmat ovat olleet epäluotettavia tai jopa vaarallisia.