Minä ja Digimieli -hanke
Opiskelen viimeistä vuotta psykologiaa ja tulevana kesänä 2023 valmistun psykologiksi. Pääsin Digimieli -hankkeeseen ensin kesätöihin, mutta jatkoin lopulta töitä hankkeessa opintojeni ohella tämän vuoden loppuun asti. Nyt on tullut aika päättää työni Helsingin kaupungilla ja suunnata katse tulevaan psykologiharjoitteluun. Digitaalisia mielenterveyspalveluita en silti tule taatusti jättämään: ne ovat olennainen osa tulevaisuuden palveluvalikoimaa.
Hanketyö opiskelijan silmin
Ennen työni aloittamista viime toukokuussa en oikeastaan tiennyt, mitä hanketyö pitää sisällään. Olin juuri saanut valmiiksi psykologian Pro Gradu tutkielmani, jonka aihe lopulta poiki työpaikkani Digimieli -hankkeessa. Niin gradussani, kuten myös tässä hankkeessa keskiössä ovat digitaaliset hoitomuodot.
Verkossa olevien omahoito-ohjelmien lisäksi olen päässyt tekemään myös paljon muutakin. Suurin työtehtäväni on ollut Digimielen nettisivujen tekeminen. Osaan siis nykyään luoda verkkosivut! Lisäksi olen päässyt ohjaamaan kehollisen ahdistuksen hallinnan etäryhmää yhdessä muiden ammattilaisten kanssa, mikä oli todella antoisaa. Oli aivan mahtavaa päästä tekemään myös suoraa asiakastyötä ja nähdä ryhmäläisten kehitys.
Muita työtehtäviäni ovat olleet omahoito-ohjelmien tehtävälomakkeiden teko, videokuvauksissa mukana oleminen, sosiaalisen median sisällön suunnittelu sekä hankkeen työryhmän tiimikokousten asialistojen kirjaaminen. Pääsin myös marraskuussa yhdessä projektiasiantuntija Kaisa Erosen kanssa valtakunnallisille terveyspsykologian päiville esittelemään Digimieli -hanketta.
Lisäksi tutustuin Helsingin kaupungin mielenterveyspalveluiden palvelujärjestelmään. Työnkuvani oli siis varsin monipuolinen ja sisälsi samalla näköalapaikan kaupungin mielenterveys- ja päihdepalveluihin. Suuri kiitos kuuluu kaikille, keiden kanssa olen päässyt työskentelemään.
Uusia mielenterveyspalveluita tarvitaan
Kannan hankkeesta mukanani ison kasan oppeja sekä inspiraatiota tulevaisuuden työelämääni psykologina. Mielenterveyspalvelut tarvitsevat hoitomuotoja, jotka on helppo ottaa käyttöön eivätkä lisää työntekijöiden työkuormaa. Tähän Digimielessä tuotetut omahoito-ohjelmat, ohjatun omahoidon materiaalit sekä ahdistuksen hallinnan etäryhmä soveltuvat mielestäni erinomaisen hyvin.
Monella työpaikalla on otettu digitaaliset menetelmät nopeasti ja joustavasti käyttöön. Sama muutos on käynnissä myös psykologin työssä ja verkossa toteutettavista psykologisista hoidoista on saatu lupaavaa tutkimusnäyttöä. Rohkeasti siis kohti digiaikaa ja kehittämään uusia mielen hyvinvointia tukevia hoitomuotoja!
Kiitos ja kumarrus,
Riina