Hanketyön loppumetrit

Digimieli –hankkeella on edessä viimeiset hankeviikot ennen hankekauden päättymistä. Voisi kuvitella, että loppua kohden työtahti rauhoittuisi mutta päinvastoin: viimeisillä viikoilla tehdään vielä mm. sisältöjen loppuviilailua, raportointia ja julkaistaan kaksi hoito-ohjelmaa.

Kesäilta Senaatintorilla. Kuvan etualalla kukkia ja taustalla valoja ja sumea tuomiokirkko.
Kuvaaja: Camilla Bloom Kuva: Camilla Bloom

Hankesuunnitelmasta eteenpäin 

Kevään hankekausi on ollut työntäyteinen ja viimeisillä viikoilla on hyvä hetki tehdä katsausta siihen, miten olemme päässeet hankkeelle asetettuihin tavoitteisiin kaksivuotisen hankekauden aikana. Hankesuunnitelman mukaisesti hankkeen keskeisin tavoite oli tuottaa videoavusteisia hoitosisältöjä sekä luoda verkkoalusta etä- ja lähityön tueksi. 

Suurin osa hankkeen työpanoksesta onkin mennyt hoitosisältöjen tuottamiseen. Neljän itsehoitosisällön sekä yhden etäryhmämallin kehittäminen, niihin liittyvien videoiden tuottaminen, pilotointi, verkkoon vieminen, kieliversioiden teettäminen ulkopuolisella taholla sekä sisällöistä viestiminen käyttäjille on vaatinut kaikkien hanketiimin työntekijöiden työpanoksen eikä sekään riitä. Työtä on ollut tekemässä kymmenkunta kokemusasiantuntijaa sekä lukuisia Helsingin kaupungin mielenterveystyön ammattilaisia.  

Verkkomateriaali itsehoidon ja ammattilaisen työn tukena 

Itsehoitosisällöt löytyvät Digimieli -verkkosivustolta ja niiden käännösversiot englanniksi ja ruotsiksi on nyt julkaistu. Lisäksi hankkeen viimemetreillä julkaistaan myös uusi hoitosisältö: Psykoterapiaan hakeutuminen, joka tukee psykoterapiaan hakeutujaa. Sisältöä voi myös hyödyntää ammattilainen psykoterapiaan hakeutuvien asiakkaiden kanssa työskentelyssä.  

Nettisivuista olemme saaneet positiivista palautetta ja olemme pyrkineet vastaamaan myös kehittämisehdotuksiin. Kiitos olemme saaneet kokemusasiantuntijavideoista ja videosisällöistä ylipäänsä, verkkosivuston helppokäyttöisyydestä ja raikkaasta ilmeestä. Tekstisisältöjen on koettu olevan helppolukuista ja lempeän rohkaisevaa. 

Etätapaamisten ja etäryhmän pilotointi 

Itsehoitosisältöjä sekä Keho ja mieli -etäryhmämallia on pilotoitu ja palautetta on kerätty niin sisällöistä kuin etätoteutuksesta. Itsehoitoja läpikäyneet asiakkaat ovat saaneet etätapaamisissa tukea hoidon läpikäyntiin ja asiakkaat kokivat nämä kohtaamiset erittäin hyödyllisinä. Etäryhmän tapaamiset ja kokemusasiantuntijan läsnäolo ryhmissä on koettu erittäin hyödyllisenä.  

Positiivisena yllätyksenä meille tuli se, miten hyvin palautekyselyihin vastanneet kokivat etävuorovaikutuksen toimivan Keho ja mieli -ryhmässä, jonka sisällöissä on paljon harjoitteita fysioterapian kentältä. Asiakkaat kokivat keskimäärin, että vuorovaikutus sujui etänä hyvin, että etäyhteys ei haitannut ryhmän toimintaa eikä teknisiä haasteita ollut merkittävästi.  

Ryhmäläisten lisäksi myös ammattilaiset ovat kokeneet etäryhmän ohjaamisen mielekkäänä: ryhmät on helppo saada täytettyä, kun useampien on helppo osallistua asuinpaikasta ja elämäntilanteesta riippumatta etäryhmään. Lisäksi ryhmäläiset ovat kokeneet kehollisten harjoitusten tekemisen helpommaksi oman kodin turvassa ja muiden katseilta suojassa. 

Kohtaamisen merkitys ja tasa-arvoiset palvelut 

Hankekauden aikana mielenterveystyön kehittämistyöstä on herännyt ajatuksia. Ensinnäkin tämän hankkeen kokemuksien valossa digitaalisten sisältöjen tuottaminen vaatii huomattavia resursseja ja henkilöstön sitoutumista menetelmien käyttöönottoon. Toisaalta etänä tehty asiakastyö on koettu myönteisenä ja se on lisännyt hoidon joustavuutta ja saatavuutta. 

Itsehoitosisällöt voivat tarjota oivalluksia, uusia näkökulmia ja välineitä omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Kokemustemme perusteella ihmiset kuitenkin kaipaavat digitaalisen materiaalin rinnalla kohtaamisia ja ihmisiä, jotka tukevat ja auttavat muutoksessa. Näin erityisesti, jos mielenterveyden haasteet ovat jatkuneet pitkään tai ne ovat vakavia. Kohtaamisia voidaan järjestää hankkeen tuomien kokemusten perusteella yhtä hyvin niin kasvokkain kuin etäyhteyksin.  

Jatkossa kehittämistyössä tulisi kuitenkin huomioida ne, jotka ovat heikoimmassa asemassa ja joilla ei ole valmiuksia digitaalisten materiaalien hyödyntämiseen. Miten siis kehitämme jatkossa sellaisia digitaalisia palveluita, jotka eivät lisää palveluiden eriarvoista saatavuutta? Lisäksi on tärkeää myös pysähtyä pohtimaan, mitkä ovat tässä ajassa ja yhteiskunnassa lisääntyneiden mielenterveysongelmien juurisyyt hoitosisältöjen kehittämisen ja hoidonsaatavuuden parantamisen rinnalla.