Kannattaako digitaalisten hoitomenetelmien kehittämistyö?
Toukokuun päätöswebinaari Digitaaliset menetelmät mielenterveystyössä lähestyy. Päivän teemoissa nostetaan esiin mielenterveyden edistämiseen tähtäävä työ, teknologia-avusteiset ratkaisut osana palvelujärjestelmää sekä käytännön mielenterveystyön taidot. Iltapäivän viimeisessä puheenvuorossa Thl:n suunnittelija Ilkka Pelkonen kertoo meille, mitä teknologia-avusteisten menetelmien käytöstä tiedetään tällä hetkellä.
Uteliaisuudessamme esitimme kehittämistyöhön ja sen mahdollisuuksiin liittyen Ilkka Pelkoselle muutaman kysymyksen jo etukäteen.
Covid-pandemia sysäsi liikkeelle teknologia-avusteisten mielenterveyspalveluiden kehittämisaallon. Menetelmiä kehitetään nyt niin täällä kotimaassa kuin ulkomailla ja näitä menetelmiä ovat mm. verkkopohjaiset itsehoitosisällöt, pelillisyyttä hyödyntävät sovellukset ja virtuaalitodellisuuteen perustuvat menetelmät. Mitkä ovat tällä hetkellä mielestäsi kiinnostavimmat kehitteillä olevat teknologia-avusteiset menetelmät?
Mielestäni kiinnostavimpia menetelmiä ovat ne, joita potilaat / asiakkaat innostuvat käyttämään ja joiden käytöstä he aidosti hyötyvät. Teknologisen kehityksen myötä erityisesti virtuaalitodellisuuteen ja pelillisyyteen liittyvät mahdollisuudet ovat kasvaneet.
Mitä riskejä kehityksellä on ja miten ne voitaisiin ottaa huomioon kehittämistyössä ja uusien menetelmien käyttöönotossa?
Suurimmat riskit liittyvät varmaankin tietoturvaan, yksityisyydensuojaan, kustannusvaikuttavuuteen ja käyttöönoton eri vaiheisiin. Tietoturvaan ja yksityisyydensuojaan liittyvät seikat tulee ottaa huomioon läpi teknologia-avusteisen menetelmän elinkaaren.
Kustannusvaikuttavuuteen liittyviä riskejä voidaan ottaa huomioon esimerkiksi osallisuutta lisäämällä eli sitouttamalla käyttäjiä mukaan kehitystyöhön prosessin alusta alkaen, jolloin menetelmien käytettävyys paranee ja todennäköisyys niiden kustannusvaikuttavalle hyödyntämiselle kasvaa.
Käyttöönotto on usein monimutkainen prosessi, jossa tulee ottaa huomioon useita eri organisaatiotason tekijöitä. Näissä tukena voi käyttää esimerkiksi erilaisia käyttöönoton viitekehyksiä muistilistoina. Vaikuttavinkin menetelmä on hyödytön, mikäli käyttöönotto ontuu.
Tarvitaanko mielenterveysalan ammattilaisia tulevaisuudessa ja jos niin mihin, teknologia-avusteisten menetelmien lisääntyessä?
Teknologia-avusteisissa menetelmissä on paljon potentiaalia hoidon ja ennaltaehkäisyn kehittämiseksi, tehostamiseksi ja monipuolistamiseksi. Ainakaan tällä hetkellä mikään menetelmä tai menetelmien yhdistelmä ei kuitenkaan täysin korvaa kokonaisvaltaista hoitoa ja sen kaikkia eri vaiheita.
Teknologia tuskin tulee kokonaan korvaamaan esimerkiksi inhimillisen kohtaamisen merkitystä hoitosuhteen näkökulmasta. Ammattilaisilla on tärkeä rooli esimerkiksi hoidontarpeen arvioinnissa ja oikeiden menetelmien ja työskentelytapojen kohdentamisessa oikealle potilas- tai asiakasryhmälle.
Digimieli -hankkeessa on tuotettu itsehoitosisältöjä, joita voidaan hyödyntää myös yhdessä ammattilaisen kanssa. Digitaalisten itsehoitosisältöjen tuottaminen vaatii työpanosta, mutta mitä voidaan sanoa niiden vaikuttavuudesta?
Itsehoitomenetelmät voivat oikein kohdennettuna olla vaikuttavia menetelmiä. Tärkeää niiden hyödyntämisen kannalta on löytää oikeat kohderyhmät ja käyttäjät.
Ovatko teknologia-avusteiset ratkaisut ennen kaikkea ennaltaehkäisyn ja matalan kynnyksen hoidon välineitä vai voidaanko niitä hyödyntää myös sellaisten henkilöiden kanssa, jotka tarvitsevat psykiatriasta erikoissairaanhoitoa? Millaisia esimerkkejä tällaisista mahdollisuuksista on?
Teknologia-avusteisuutta voidaan hyödyntää lähes kaikkialla mielenterveystyössä, vaikka enemmistö kehitetyistä menetelmistä on tähän asti painottunut ennaltaehkäisyyn ja lievien oireiden hoitoon. Esimerkkejä teknologia-avusteisuuden hyödyntämisestä löytyy muun muassa skitsofreniapotilaiden kognitiivisesta kuntoutuksesta, neurokognitiivisesta kuntoutuksesta ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidosta.